Maurice Magren teos ”La montée aux enfers” on 1900-luvun alussa kirjoitettu runokokoelma. Teos syventyy eksistentialismin, aistillisuuden ja inhimillisen kokemuksen synkempien puolien teemoihin ja tarjoaa näin elävän kuvauksen ihmismielen tutkimisesta. Surrealististen ja usein groteskien mielikuviensa kautta se pyrkii herättämään voimakkaita tunnereaktioita. Kokoelman alussa lukijalle esitellään runossa ”Le Jardin Maudit” kuvattu aavemainen ja elävä maisema. Siinä puhuja astuu kirottuun puutarhaan, jota valvoo käärmemäinen hahmo ja jossa luonto vaikuttaa groteskilta ja saastuneelta. Kasvisto ja eläimistö heijastavat kärsimystä ja rappiota: kuvissa esiintyy verta vuotavia kiviä, pahoja hajuja ja epämuodostuneita olentoja, jotka havainnollistavat inhimillisen paheen turmelemaa maailmaa. Tämä synkkä ja melankolinen ympäristö luo pohjan runoilijan kokoelman läpi kulkevien, haluun, kuolemaan ja kauneuden haurauteen liittyvien häiritsevien teemojen tarkastelulle.