Lafcadio Hearnin teos ”Kokoro: Hints and Echoes of Japanese Inner Life” on kokoelma esseitä, jotka pohtivat japanilaisen kulttuurin ja filosofian monimutkaisuutta ja jotka on kirjoitettu 1800-luvun lopulla. Teos käsittelee oikeudenmukaisuuden ja moraalin teemoja sekä japanilaisen kansan vivahteikasta tunnemaailmaa ja paljastaa syvällisen sisäisen elämän, joka muovaa heidän yhteiskuntaansa. Kirjan alussa lukijat tutustuvat koskettavaan kohtaukseen rautatieasemalla, jossa kiinni jäänyt rikollinen Kusabe joutuu kohtaamaan uhrinsa lesken ja pojan, joka ei ole koskaan tuntenut isäänsä. Tämä intensiivinen kohtaaminen tuo esiin katumuksen, myötätunnon ja oikeudenmukaisuuden teemoja, kun poikaa kehotetaan kohtaamaan mies, joka on vastuussa hänen isänsä kuolemasta. Joukossa vallitsevat hiljaiset mutta voimakkaat reaktiot korostavat rikollisuutta ja rangaistusta koskevaa monimutkaista yhteiskunnallista ymmärrystä ja paljastavat tunteiden ja velvollisuuden vuorovaikutuksen japanilaisessa kulttuurissa. Hearnin kerronta tavoittaa näiden kohtaamisten ytimen ja vihjaa rikkaaseen sisäiseen elämään, jota muovaavat perinne, moraali ja jaetun inhimillisen kokemuksen kuiskaukset.