Julius Caesarin ”De Bello Gallico” ja muut kommentaarit ovat 1. vuosisadan lopulla eaa. kirjoitettu historiallinen kuvaus. Teos käsittelee yksityiskohtaisesti Julius Caesarin sotaretkiä, erityisesti hänen valloituksiaan Galliassa, jossa hän pyrki laajentamaan Rooman vaikutusvaltaa ja lujittamaan hallintaa eri heimojen yli. Ensimmäisen persoonan kerronnan kautta Caesar ei ainoastaan dokumentoi taktisia manööverejä, vaan tarjoaa myös näkökulman aikakauden poliittiseen ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin, mikä tekee teoksesta keskeisen ensisijaisen lähteen Rooman historian ja sotastrategian ymmärtämiseksi. Tekstin alussa Caesar esittelee Gallian maantieteellisen ja poliittisen maiseman ja toteaa sen jakautuvan kolmeen pääryhmään: belgit, akvitanit sekä gallit eli keltit. Hän korostaa helveettien heimon urheutta. Johtajansa Orgetorixin alaisuudessa ja kunnianhimonsa ajamina he suunnittelevat muuttavansa muille alueille ja valloittavansa niitä. Kertomus siirtyy nopeasti Caesarin reaktioon, kun hän saa tietää helveettien aikovan kulkea Rooman alueen läpi. Hän linnoittaa Geneven ja valmistautuu konfliktiin osoittaen johtajuutensa ja strategisen taitonsa. Alkuluvut luovat pohjan tulevalle sotilaalliselle yhteenotolle ja tuovat esiin paitsi Caesarin käyttämät sotataktiikat myös Gallian diplomatian ja heimojen välisten liittoutumien monimutkaisuuden.