J. D. Bierens de Haanin teos ”Goethen Faust” on 1900-luvun alussa kirjoitettu filosofinen tutkielma. Teos syventyy Johann Wolfgang von Goethen ikonisen ”Faust”-näytelmän teemoihin ja tarkastelee ihmisenä olemista, merkityksen etsimistä sekä eksistentiaalisia kamppailuja, joita ihmiskunta kohtaa. Kertomuksen keskiössä on Faust-hahmo, joka ilmentää syvällistä tiedon ja täyttymyksen tavoittelua eksistentiaalisen epätoivonsa keskellä. Tutkielman alussa kirjoittaja esittelee Faustin hahmona, joka edustaa ihmiskokemuksen arkkityyppiä. Saamme nähdä hänen syvän valituksensa, joka paljastaa voimakkaan tyytymättömyyden inhimillisen tiedon rajoihin ja niiden synnyttämään epätoivoon. Tämä johdanto luo vastakkainasettelun Faustin ja hänen avustajansa Wagnerin välille; Wagner ilmentää tieteen ja tiedon pinnallisempaa ymmärrystä. Tämän suhteen kautta teos tuo esiin Faustin tietoisuuden olemassaolon monimutkaisuudesta ja mysteereistä ja valmistaa pohjaa sekä tiedon että emotionaalisen täyttymyksen kilpailevien kaipuiden tarkastelulle. Hahmojen välinen jännite korostaa syvempiä filosofisia kysymyksiä ja traagisia piirteitä, jotka ovat alusta asti olennaisesti läsnä Faustin hahmossa.