Giulio Carcanon ”Damiano: Köyhän perheen tarina” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu romaani. Kertomus käsittelee köyhän perheen kamppailuja ja keskittyy erityisesti Damianoon, poikaan, jonka on selviydyttävä isänsä, Napoleonin aikaisen vanhan sotilaan, kuoleman aiheuttamista haasteista. Kirja käsittelee köyhyyden, velvollisuuden ja perherakkauden teemoja sekä tarjoaa katsauksen tavallisten ihmisten elämään tuona aikakautena. Tarinan alussa tutustumme perheen epätoivoiseen tilanteeseen, kun perheen patriarkka ja veteraani Vittore on kuolemaisillaan. Perheen kokoontuessa Vittoren viimeisille hetkille he muistelevat menneitä ja pohtivat köyhyyden vaikutusta elämäänsä. Vittoren kuoleman jälkeen Damiano ottaa vastuun kantaakseen ja pohtii omaa, äitinsä Teresan sekä sisarustensa Celson ja Stellan tulevaisuutta. Surun ja päättäväisyyden koskettavassa yhdistelmässä esiin nousee Damianon päättäväisyys huolehtia perheestään ja etsiä parempaa elämää, mikä johdattaa kertomukseen, jota leimaavat sitkeys ja köyhien koettelemukset vaikeana aikana.