Lu Xunin ”朝花夕拾” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu esseekokoelma. Teos muistelee kirjailijan lapsuuden muistoja ja kokemuksia ja kuvaa erilaisten anekdoottien kautta nostalgista kaipuuta yksinkertaisempiin aikoihin ja nuoruuden viattomuuteen. Esseissä käsitellään henkilökohtaisen pohdinnan, perhesiteiden sekä muistin ja identiteetin välistä vuorovaikutuksen teemoja. ”朝花夕拾” -teoksen aloitus luo kokoelman sävyn, kun kirjailija ilmaisee halunsa löytää rauhaa elämän kaaoksen keskellä ja pohtii ajatustensa ja muistojensa monimutkaisuutta. Hän muistelee menneisyytensä lämpöä ja yksinkertaisuutta, mukaan lukien lapsuuden hedelmien eloisat maut ja nostalgian katkeransuloisen luonteen. Ensimmäinen essee esittelee kirjailijan monimutkaisen suhteen kissoihin. Se juontaa juurensa lemmikkihiireen liittyneestä tapauksesta ja johtaa hänet kohtaamaan syvempiä rakkauteen, menetykseen ja hänen lapsuutensa hoitajaan, ”阿長iin”, liittyviä tunteita. Kertomus rakentaa kaihoisan muistelun sävyn ja kutsuu lukijat tutkimaan huumorin ja koskettavuuden yhdistelmää kokoelman muistin käsittelyssä.