"吶喊" on Xun Lun 1900-luvun alussa kirjoittama novellikokoelma. Teos tarkastelee henkilökohtaisia kokemuksia ja yhteiskunnallisia havaintoja yhdistäen teemoiksi yksinäisyyden, yhteiskuntakritiikin ja yksilöllisen identiteetin puolesta käytävän kamppailun myrskyisänä aikana. Kokoelman keskiössä ovat henkilöhahmojen äänet heidän kamppaillessaan olosuhteidensa kanssa yhteiskunnallisten odotusten ja henkilökohtaisten pyrkimysten taustaa vasten. Teos alkaa itseään pohtivalla esipuheella, joka paljastaa kirjailijan nostalgian ja pettymyksen hänen nuoruudestaan jääneitä toteutumattomia unelmia kohtaan. Hän kertoo henkilökohtaisen kamppailun ajasta, jolloin hän tasapainoilee sairaan isänsä hoivaamisen ja opintojen harjoittamisen kaksoisroolissa. Pohtiessaan aiempia kokemuksiaan hän ilmaisee kasvavaa pettymystään lääkärinammattia ja ympäröiviä yhteiskunnallisia rakenteita kohtaan. Teksti luo pohjan henkilöhahmojen sisäisen elämän ja yhteiskuntakritiikin syvemmälle tarkastelulle ja vihjaa, että heidän tarinansa kiteyttävät merkityksen kaipuun ja muutoksen kaipauksen jäykän yhteiskunnallisen kehyksen sisällä.