Herman Johan Robbersin ”De vreemde plant” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu romaani. Kirja tarkastelee nuoren naisen sisäistä matkaa, kun hän pohtii lapsuuttaan, suruaan ja tunne-elämänsä monimutkaisuutta erityisesti perheenjäseniin liittyvien suhteidensa kautta. Kertomus tavoittaa kaipauksen olemuksen ja todellisuuden sekä unien välisen jännitteen samoin kuin herkän sielun kamppailun tämän navigoidessa maailmassa, joka tuntuu usein kovalta ja torjuvalta. Romaanin alussa esitellään unenomainen puutarha, joka säilyy päähenkilön muistoissa ja herättää nostalgian ja menetyksen tunteita. Päähenkilö muistelee lapsuuttaan ja äitinsä kuoleman vaikutusta itseensä; tämä kietoutuu yhteen hänen muistojensa kanssa, jotka koskevat mielikuvituspuutarhaa täynnä vaikuttavia kukkia. Puutarha toimii hänen sisäisen elämänsä symbolina ja on jyrkässä ristiriidassa hänen vaikean kotielämänsä kanssa, jossa hän tuntee itsensä väärinymmärretyksi ja vieraantuneeksi isästään ja muista. Lukija vedetään mukaan hänen tunnetilaansa, kun hän kamppailee melankolian, kauneuden ja hienostuneisuuden tavoittelun sekä sellaisen yhteyden kaipuun kanssa, joka ulottuu elämän käsinkosketeltavien realiteettien tuolle puolen.