H. C. Andersenin ”Andersens Sproken en Vertellingen” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettujen satujen ja kertomusten kokoelma. Kokoelma tuo esiin Andersenin hienostuneen kertojantaidon ja sisältää monenlaisia hahmoja sekä lumoavia kertomuksia, jotka käsittelevät kauneuden, itsensä löytämisen ja inhimillisten tunteiden monimutkaisuuden teemoja erityisesti lapsuuden viattomuuden näkökulmasta. Kokoelman alussa esitellään ajaton satu ”Ruma ankanpoikanen”, joka alkaa kauniissa luonnonympäristössä, kun emo-ankka odottaa muniensa kuoriutumista. Kun ankanpoikaset kuoriutuvat, muut hyljeksivät nopeasti yhtä poikasista, joka on erityisen suuri ja ruma, mikä herättää hänessä surun ja eristyneisyyden tunteita. Toisten pilkasta ja torjunnasta huolimatta ruma ankanpoikanen jatkaa sinnikkäästi eteenpäin ja lähtee matkalle, joka on täynnä haasteita ja itsetutkiskelua, kunnes hän lopulta löytää todellisen identiteettinsä ja kauneutensa. Tämä kokoelman alkupuoli luo perustan Andersenin tarkastelulle, jossa käsitellään hyväksytyksi tulemista, kasvua ja oman minäkuvan muuttumista.