H. C. Andersenin ”Hans Christian Andersenin satuja” on kokoelma lumoavia, 1800-luvun alkupuolella kirjoitettuja kertomuksia. Kokoelma sisältää monien muiden ohella rakastetut sadut ”Pieni merenneito”, ”Ruma ankanpoikanen” ja ”Prinsessa ja herne”. Andersenin sadut käsittelevät usein rakkautta, uhrautumista ja muodonmuutosta omalaatuisten hahmojen ja fantastisten ympäristöjen kautta kutsuen niin nuoret kuin vanhatkin lukijat maailmaan, jossa moraali ja fantasia kietoutuvat toisiinsa. Kokoelman alussa lukijoille esitellään monenlaisia ympäristöjä ja hahmoja, jotka luovat perustan Andersenin kerronnalle. Avaustarina kuvaa luonnon kauneutta kirkon ulkopuolella ja asettaa sen vastakkain saarnaajan synkän saarnan kanssa, jossa korostetaan ihmiskunnan pahuutta. Tämä kaksijakoisuus jatkuu pastorin synnin ja armon pohdinnoissa ja huipentuu merkittävään kohtaamiseen hänen edesmenneen vaimonsa hengen kanssa; vaimo saa hänet etsimään keinoa lunastukseen. Alku tuo esiin Andersenille ominaisen yhdistelmän koskettavia moraalisia opetuksia ja runollista proosaa vihjaten syvälliseen tunnesyvyyteen ja mielikuvitukselliseen tutkimusmatkaan, joka avautuu seuraavissa saduissa.
Wikipedian sivu tästä kirjasta: en.wikipedia.org/wiki/Fairy_Tales_Told_for_Children._First_Collection.