Fernand Abraham Bernardin teos ”Van Batavia naar Atjeh, dwars door Sumatra” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu matkakertomus. Teksti tarjoaa yksityiskohtaisen kuvauksen Sumatrasta ja pohtii niiden eri paikkojen maisemia, historiallisia taustoja ja sosiokulttuurisia piirteitä, joissa kirjoittaja vierailee. Runsaiden kuvausten avulla Bernard antaa lukijoille näkökulmia sekä alueen luonnonkauneuteen että sen monipolviseen historiaan ja korostaa menneisyyden levottomien tapahtumien ja rauhallisen nykyisyyden välistä vastakohtaa. Kertomus alkaa kirjoittajan valmistautuessa Bataviasta lähtevälle matkalle ja muistellessa kokemuksiaan kaupungissa ja sen ympäristössä. Hän pohtii vaikutelmiaan maisemasta, jokien ja kanavien rauhallisuudesta sekä siirtomaahistorian taustaa vasten elävästi kuvatuista kulttuurinäkymistä. Tutkiessaan tätä monikerroksista ympäristöä hän viittaa menneisiin kamppailuihin ja tragedioihin, jotka ovat muovanneet tätä maata, ja osoittaa syvää arvostusta monimuotoista elämää kohtaan, joka jatkaa kukoistamistaan historiallisista arvistaan huolimatta. Kirjoittajan pohdiskeleva sävy tuo esiin hänen matkojensa sekä henkilökohtaisen että laajemman historiallisen merkityksen ja luo mietteliään tunnelman, joka kutsuu lukijat matkustamaan hänen rinnallaan Sumatran halki.