Hans Bethgen ”Deutsche Lyrik seit Liliencron” on 1900-luvun alussa kirjoitetun saksalaisen runouden kokoelma. Teos kokoaa yhteen noin neljän vuosikymmenen aikana tapahtuneen lyriikan monipuolisen kehityksen ja kuvaa siirtymää naturalistisista ja impressionistisista tyyleistä ilmaisuvoimaisempiin ja hengellisempiin runouden muotoihin. Kokoelma korostaa taiteellisten, poliittisten ja yhteiskunnallisten käsitysten dynaamisia muutoksia tällä aikakaudella ja heijastaa eri runoilijoiden tunne-elämää. Antologian alussa esipuhe esittelee sen tarkoituksen ja temaattisen rakenteen sekä tuo esiin Peter Altenbergin, Wilhelm Arentin ja Richard Dehmelin kaltaisten runoilijoiden teoksia. Avausosa sisältää valikoiman runoja, jotka käsittelevät syviä tunnetiloja, kaipuuta, rakkautta ja eksistentiaalisia pohdintoja. Esimerkiksi Altenbergin ”Liebesgedicht” ilmaisee ihailua elävien, huolenpitoa kuvaavien mielikuvien avulla, kun taas ”Das Bangen” paljastaa rakkaasta ihmisestä kumpuavan levottomuuden ja pahaenteisen aavistuksen. Jokainen runo kutsuu tutustumaan tekijänsä henkilökohtaiseen maailmaan ja pohdiskeleviin ajatuksiin sekä luo pohjan seuraaville moninaisille runollisille äänille.