Homeroksen ”Iliaksen laulu A: käännettynä kansankielisiksi säkeiksi” on muinainen eepos, tarkemmin sanottuna ”Iliaksen” ensimmäinen laulu, joka on käännetty nykykreikan säkeistöksi. Teoksen uskotaan syntyneen 700-luvulla eaa., mikä sijoittaa sen kreikkalaisen kirjallisuuden varhaisklassiseen kauteen. Runon keskiössä on raivon teema, ja erityisesti se keskittyy Akhilleuksen, suurimman kreikkalaisen soturin, ja Agamemnonin, Troijan sodan aikaisten kreikkalaisjoukkojen johtajan, väliseen konfliktiin. Käännöksen aloitus johdattaa Akhilleuksen vihan tarinaan ja kutsuu muusan laulamaan Akhilleuksen ja Agamemnonin välisestä riidasta, joka aiheuttaa tuhoa akhaijalaisten keskuudessa. Näemme kriisin, jonka Agamemnonin päätös häpäistä Akhilleus ottamalla tämän sotasaalis Briseis saa aikaan. Tämä konflikti johtaa jumalalliseen väliintuloon, kun Apollon lähettää akhaijalaisten keskuuteen ruton Agamemnonin tekojen seurauksena. Jännite kasvaa, kun Akhilleus pohtii vastaustaan, ja näin käynnistyy ylpeyden ja kunnian keskeinen teema, joka avautuu koko eepoksen ajan. Johdanto on täynnä kuvauksia ja tunteita ja luo sodan vakavan sävyn sekä henkilökohtaiset vääryydet, jotka vievät kertomusta eteenpäin.