Stuart Masonin teos ”Art and Morality: A Defence of ’The Picture of Dorian Gray’” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu analyysi, jonka tarkoituksena on puolustaa Oscar Wilden kiistanalaista romaania ”The Picture of Dorian Gray”. Teoksessa tarkastellaan taiteen ja etiikan välistä vuorovaikutusta ja käsitellään erityisesti kritiikkiä, jota Wilden kertomukseen on kohdistettu sen oletetun moraalittomuuden vuoksi. Analyysin keskiössä on Dorian Gray, nuori mies, jonka faustilainen sopimus johdattaa hänet irstailun tielle samalla kun hänen ulkoinen olemuksensa säilyy tahrattomana. Analyysin alussa luodaan katsaus Wilden teoksen ”The Picture of Dorian Gray” taustaan ja tuodaan esiin sen julkaisun yhteydessä esitetyt ensimmäiset reaktiot ja arvostelut. Siinä käsitellään Wilden taidefilosofiaa, jonka mukaan taide tulee erottaa moraalisista arvioista, ja korostetaan hänen uskoaan siihen, ettei taiteilijan työtä pitäisi rajoittaa yleisön odotuksilla tai eettisillä normeilla. Lisäksi se pohjustaa laajempaa keskustelua kauneuden luonteesta, estetismistä ja Wilden ajatusten historiallisesta vastaanotosta ja esittää lopulta, että se, mitä yleisö pitää ”epäterveenä”, heijastaa usein todellisen taiteellisen ansiokkuuden väärinymmärtämistä.