Antonio Caccianigan ”La famiglia Bonifazio; racconto” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu historiallinen kaunokirjallinen teos. Tarina keskittyy kapteeni Bonifazioon, sotilaasta maanviljelijäksi ryhtyneeseen mieheen, ja hänen filosofiseen naapuriinsa maestro Zecchiniin, jonka vastakkaiset näkemykset synnyttävät kiinnostavia väittelyjä ihmisyydestä, vapaudesta ja yhteiskunnasta. Kertomus tarkastelee heidän monimutkaista ystävyyttään sekä Italian laajempaa yhteiskunnallis-poliittista tilannetta Itävalta-Unkarin vallan aikana ja nostaa esiin isänmaallisuuden ja itsenäisyystaistelun teemoja. Tarinan alussa esitellään keskeiset henkilöt: kapteeni Bonifazio, joka kamppailee vieraan vallan alaisena elämisen aiheuttaman nöyryytyksen kanssa palveltuaan Napoleonin sodissa, sekä maestro Zecchini, kyyninen mies, joka uskoo miesten olevan luonnostaan typeriä tai, kuten hän asian ilmaisee, ”aaseja”. Heidän päivittäiset kävelyretkensä tarjoavat taustan filosofisille keskusteluille, joissa kuvataan Bonifazion halua vapautua Itävallan vallasta ja Zecchinin akateemisia perusteluja. Näin luodaan pohja heidän henkilöhahmojensa sekä heidän perintöönsä, velvollisuuksiinsa ja yhdistyneen Italian tavoitteluun liittyvien monimutkaisten suhteidensa syvemmälle tarkastelulle juonen edetessä.