George W. Batemanin teos ”Sansibarin tarinoita: Afrikan itärannikon alkuperäisasukkaiden kertomuksia” on 1900-luvun alussa kirjoitettu perinteisten tarinoiden kokoelma. Kirja välittää Sansibarin alkuperäisväestön kertoman kansanperinteen elävän kudelman ja heijastaa heidän kulttuuriaan, uskomuksiaan ja arvojaan mukaansatempaavien tarinoiden välityksellä. Tarinoissa esiintyy erilaisia antropomorfisia hahmoja, kuten apinoita, haita, leijonia ja jäniksiä, jotka joutuvat moraalisten pulmien eteen ja esittävät usein nokkelia oivalluksia. Kokoelman alussa lukijalle esitellään teoksen lähtökohta: Bateman muistelee, kuinka hän keräsi tarinoita paikallisilta heimojen jäseniltä, jotka jakoivat esi-isiensä tietoa. Alkutarinat, kuten ”Apina, hai ja pesijättären aasi”, tutustuttavat lukijan Keemaan, ovelaan apinaan, joka nokkeluutensa avulla päihittää ystävänsä hain teeskennellen etsivänsä tämän sydäntä. Kerronta on höystetty huumorilla, ihmisluontoa koskevilla huomioilla ja syvälle juurtuneilla kulttuuriviittauksilla, mikä luo leikkisän ja opettavaisen sävyn sekä viittaa tässä kokoelmassa tutkimista odottavien alkuperäisten perinteiden syvyyteen. Kerrontatyyli tempaisee yleisön mukaansa ja kutsuu sen lumouksen ja moraalisten opetusten maailmaan.