Jules Michelet’n teos ”Histoire de France - Moyen Âge; (Vol. 2 / 10)” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu historiallinen esitys. Tässä osassa keskitytään Ranskan keskiaikaisen ajanjakson yksityiskohtaiseen tarkasteluun, ja siinä korostetaan ranskan kielen, maantieteen sekä aikakaudelle ominaisten sosiaalisten ja poliittisten rakenteiden kehitystä. Analyysinsa kautta teos pyrkii avaamaan keskiaikaisen Ranskan ja sen alueellisten identiteettien monimutkaista kudelmaa. Teoksen aloitus tarjoaa elävän kuvauksen Ranskan maantieteellisistä erityispiirteistä ja niiden vaikutuksesta maan historialliseen kehitykseen. Michelet käsittelee ranskan kielen merkitystä kansallisen identiteetin ilmentäjänä ja jäljittää sen alkuperän Kaarle Kaljupään aikaan. Hän kuvaa feodaalisten alueiden kehitystä ja korostaa, kuinka eri paikkakunnat alkoivat tuoda esiin omia identiteettejään ja historioitaan. Teksti havainnoi maisemaa tarkkanäköisesti kuvaillen alueita Bretagnen karusta rannikosta Espanjan vastaisiin vuoristoisiin vedenjakajiin sekä maalaten kuvan niistä monimuotoisista kulttuureista ja kansoista, jotka asuttivat Ranskaa keskiajalla. Tämä perustava analyysi luo pohjan Ranskan historiallisen kertomuksen syvemmälle tarkastelulle ja havainnollistaa maantieteen ja historian kehkeytymisen välistä elintärkeää yhteyttä.