Jules Michelet’n ”El Mar” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu tieteellinen julkaisu. Teos tarkastelee meren syvällistä ja monimuotoista olemusta sekä sen fyysisiä ominaisuuksia, ekologista merkitystä ja ihmisissä herättämiä tunnereaktioita. Michelet käsittelee kunnioittavan ihailun, pelon ja pyhän kunnioituksen teemoja tarjoten lyyrisen tulkinnan meren maailmasta ja sen salaisuuksista. Tekstin alussa kirjailija pohtii meren ihmisissä ja eläimissä herättämää synnynnäistä pelkoa ja kunnioitusta. Hän kuvaa laajaa merta pelottavana pitävän hollantilaisen merimiehen vaikutelmia ja rakentaa kertomuksen, jossa ihmiskunnan hauraus asetetaan vastakkain meren majesteettisen ja taipumattoman voiman kanssa. Michelet käyttää elävää kuvakieltä välittääkseen, kuinka kuohuvat aallot, myrskyisät tuulet ja pimeät syvyydet symboloivat sekä houkuttelevaa kauneutta että valtavaa uhkaa, mikä johdattaa syvälliseen pohdintaan ihmisen ja luonnon alkukantaisten voimien välisestä suhteesta. Näiden havaintojen kautta tekstin alkuosa luo pohjan tarkastelulle siitä, miten meri vaikuttaa elämään, maantieteeseen ja ihmisten tunteisiin aikojen kuluessa.
Teoksen ”La Mer” espanjankielinen käännös (1861)