Raul Brandãon ”Humus” on 1900-luvun alussa kirjoitettu romaani. Kertomus kuvaa yksityiskohtaisesti elämää rappeutuneessa huvilassa ja käsittelee yksitoikkoisuuden, kuoleman ja ihmisyyden teemoja. Hahmot ovat pääasiassa huvilan asukkaita, jotka ilmentävät pysähtyneisyyden ja epätoivon eri puolia kamppaillessaan elämän ja kuoleman vetovoimien ristipaineessa. Tarinan alussa lukija tutustuu huvilan tunnelmalliseen ympäristöön, jota leimaavat rappio ja hiljaisuus. Kertoja pohtii sen asukkaiden elämää ja kuvaa heidän rutiinejaan toistuviksi ja elinvoimaa vailla oleviksi. Tämä aloitusjakso kuvaa elävästi inhimillisten toiveiden ja pettymyksen kohtaamista ja vihjaa, että arkisen olemassaolon pinnan alla piilee syvempi merkityksen ja pakotien kaipuu. Kummittelevien mielikuvien ja koskettavien havaintojen kautta kertomus luo pohjan tarkastelulle, jossa vastakkain ovat sisällötön arkielämä ja syvät, usein laiminlyödyt tunnevirrat, jotka muovaavat henkilöhahmojen todellisuutta.