Raul Brandãon ”Memórias” on 1900-luvun alussa kirjoitettu muistelmateos. Teos pohtii kirjailijan henkilökohtaisia kokemuksia, muistoja ja havaintoja elämästä, kuolemasta ja olemassaolon olemuksesta. Useiden pohdintojen kautta Brandão syventyy elämänsä koskettaviin hetkiin ja käsittelee nostalgian, menetyksen ja ajan kulumisen teemoja sekä häntä muovanneiden ihmisten vaikutusta. ”Memórias”-teoksen aloitus tutustuttaa lukijat kirjailijan mietteliääseen luonteeseen, kun hän tarkastelee elämäänsä sekä katumuksen että arvostuksen sävyttämänä. Se alkaa Brandãon tunnustuksella menneistä virheistään ja intohimoistaan sekä kiitollisuudenilmauksella siitä, että hänellä on ollut tilaisuus nähdä ”elämän irstas näytelmä”. Hän jakaa eloisia lapsuusmuistojaan ja tuo esiin lyhyitä mutta merkittäviä hetkiä, jotka värittivät hänen maailmaansa isän kuolemasta lapsuudenkodin kaikuviiin ääniin. Tekstin ilmapiiri on täynnä kaipuuta ja melankoliaa, kun Brandão tunnistaa elämän katoavaisuuden ja menettämiensä ihmisten haalistuvat muistijäljet, luoden pohdiskelevan sävyn, joka todennäköisesti jatkuu läpi koko muistelmateoksen.