Zsigmond Móriczin teos ”Magyarok: Elbeszélések” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu novellikokoelma. Teos vangitsee unkarilaisen maalaiselämän olemuksen ja tuo esiin eri henkilöiden, kuten kansantarinoita keräävän kiertelevän opiskelijan, betyárin (lainsuojattoman) ja paikallisyhteisön eri jäsenten, jokapäiväiset kokemukset ja kamppailut. Móriczin tarinoissa käsitellään yhteiskuntaluokkaan, maaseudun perinteisiin ja ihmissuhteiden monimutkaisuuteen liittyviä teemoja. Kokoelman alussa esitellään kiertelevä opiskelija, jonka majapaikan etsintä pienessä ja vieraanvaraisuutta vailla olevassa kylässä luo lähtökohdan hänen kohtaamisilleen paikallisten kanssa. Etsiessään yösijaa hän kohtaa monenlaisia ihmisiä, muun muassa epäluuloisen majatalonpitäjän sekä varautuneen mutta lopulta vieraanvaraisen pariskunnan. Illan kuluessa hän tutustuu heidän elämäänsä ja perinteisiinsä, kuten siihen kertomisen kulttuuriin, jota hän pyrkii dokumentoimaan. Tämän ensimmäisen kohtaamisen kautta Móricz rakentaa elävän kuvan unkarilaisesta maaseutuyhteiskunnasta ja tiiviiden yhteisöjen lämpöä, vieraanvaraisuutta sekä niihin liittyviä piileviä jännitteitä.