Robert Louis Stevensonin ja Lloyd Osbournen ”Le Mort Vivant” on 1900-luvun alussa kirjoitettu romaani. Tarina keskittyy Finsburyn perheeseen, erityisesti Joseph ja Masterman Finsburyyn, jotka joutuvat mukaan tontiinijärjestelyyn. Kertomuksen edetessä siinä tarkastellaan mustan huumorin, absurdiuden ja perhedynamiikan elementtejä, mikä luo pohjan varsin epätavanomaiselle tarinalle. Romaanin alussa esitellään Joseph Finsbury, melko eksentrinen hahmo, joka on omistautunut luentojen pitämiselle ja josta on myös tullut edesmenneen veljensä lasten holhooja. Tarina vihjaa tontiinista juontuvaan talouskriisiin – kyseessä on taloudellinen järjestely, jossa osallistujat sijoittavat rahaa ja viimeisenä eloon jäävä jäsen saa koko summan. Josephin käsitellessä elämän arkipäiväisyyksiä sävy yhdistää kevyen satiirin koskettaviin pohdintoihin ihmisyydestä. Finsburyn perheen sisäinen dynamiikka, erityisesti Josephin ja hänen vastuuntuntoisemman veljensä Mastermanin väliset jännitteet, tuodaan myös esiin, mikä luo perustan kehittyvälle draamalle ja komedialle, jossa yhdistyvät kuolevaisuuden, ahneuden ja eksentrisyyden elementit.