Geoffrey Chaucerin «Chaucerin teokset, osa 2 – Boethius ja Troilus» on 1300-luvulla kirjoitettu kirjallisuuskokoelma. Tämä osa sisältää Chaucerin käännöksen Boethiuksen teoksesta «De Consolatione Philosophiae», jossa tarkastellaan vastoinkäymisen ja onnellisuuden olemuksen teemoja, sekä kertovan runon «Troilus ja Criseyde», joka keskittyy Troijan prinssi Troiluksen ja kauniin Criseyden traagiseen rakkaustarinaan. Teokset kuvastavat Chaucerin paneutumista filosofisiin kysymyksiin ja romanttisiin ihanteisiin sekä tarjoavat lukijoille näkymän keskiaikaiseen ajatteluun ja kirjallisuuteen. Tämän osan aloitus johdattaa kahdessa keskeisessä teoksessa esitettyjen syvällisten teemojen tarkasteluun. Se alkaa Boethiuksen esittelyllä, jossa kuvataan hänen filosofisia kiistojaan ja onnetonta vangitsemistaan, joka antaa sysäyksen hänen «Filosofian lohdutus» -teoksensa syntyyn. Tässä osiossa Chaucer korostaa Boethiuksen ahdinkoa sekä Filosofian lohduttavaa läsnäoloa ohjaavana hahmona. Katkelmassa käsitellään myös Chaucerin yhteyksiä Boethiuksen ajatuksiin ja vihjataan filosofisen tutkiskelun ja runollisen kerronnan yhdistelmään, joka tulee määrittämään seuraavia tekstejä. Kaiken kaikkiaan tämä johdanto vihjaa tuleville teoksille ominaisen eksistentiaalisen pohdiskelun ja tunteikkaan kerronnan syvyyteen.