Giovanni Pascolin teos ”Sotto il velame: Saggio di un'interpretazione generale del poema sacro” on analyyttinen tutkielma, jossa tarkastellaan Dante Alighierin ”Jumalaisen näytelmän” teemoja ja tulkintoja. Teos on todennäköisesti kirjoitettu 1900-luvun alkupuolella. Se perehtyy Danten allegorisiin ja filosofisiin käsitteisiin pyrkien selventämään ja tulkitsemaan uudelleen Danten sanojen syvempiä merkityksiä, erityisesti niitä, jotka liittyvät ihmisen osaan ja hänen hengelliseen matkaansa. Teoksen alussa tekijä esittelee tarkoituksensa valaista Danten ajattelun monimutkaisuutta ja korostaa, kuinka tärkeää on ymmärtää Danten runoutta pintapuolisten tulkintojen tuolla puolen. Pascoli esittää, että väärintulkinnat ovat hämärtäneet Danten kirjoitusten kauneuden ja totuuden, ja katsoo, että huolellinen ja syvällinen analyysi voi auttaa tavoittamaan hänen filosofisten oivallustensa syvyyden. Hän puhuttelee sekä kriitikoita että lukijoita kutsuen heitä perehtymään tähän vakavaan Danten teosten tutkimukseen ja ehdottaen, että tällainen paneutuminen voi johtaa runoilijan hengellisen viisauden ja hänen eeppiseen kertomukseensa kudottujen yleismaailmallisten teemojen syvempään arvostamiseen.