Cesare Cantùn teos ”Racconti storici e morali” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu historiallisten ja moraalisten kertomusten kokoelma. Teos pohtii erilaisia moraalisia ja eettisiä teemoja historiallisissa yhteyksissä ja kietoo todennäköisesti kuvitteellisia kertomuksia todellisiin historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin tarjoten näkökulman tuon aikakauden yhteiskunnallisiin arvoihin ja ristiriitoihin. Kokoelman alussa tutustumme päähenkilöön Giammariaan, 39-vuotiaaseen teologian kandidaattiin, joka asuu Berliinissä vuonna 1806. Syntymäpäivänään hän pohtii ikääntymisen taakkaa ja toteutumattomia pyrkimyksiään. Kamppaillessaan pettymyksen tunteiden kanssa, jotka johtuvat työn puutteesta ja hänen luvatun rakkaansa Giuliettan poissaolosta, hän saa mesenaatilta elämän mullistavan kirjeen, jossa tälle tarjotaan kappalaisen paikkaa. Uutinen täyttää hänet ilolla, ja hän päättää etsiä Giuliettan käsiinsä jakaakseen tämän ratkaisevan hetken hänen kanssaan. Näin käynnistyy kertomus, joka käsittelee toivon ja velvollisuuden teemoja sekä sodan vaikutusta yksityisten ihmisten elämään.