José Rizalin teos ”Rizalin oma kertomus elämästään” on 1900-luvun alussa, tarkemmin sanoen heti vuoden 1918 jälkeisinä vuosina, kirjoitettu elämäkerta. Kirja esittelee José Rizalin elämän ja kokemukset. Hän oli merkittävä filippiiniläinen nationalisti ja vallankumouksellinen, jonka kirjoituksilla ja ajatuksilla oli ratkaiseva merkitys taistelussa Filippiinien itsenäistymiseksi Espanjan siirtomaavallasta. Omassa kerronnassaan Rizal perehtyy lapsuuteensa, koulutukseensa ja aikansa yhteiskunnallisiin kysymyksiin tuoden esiin älyllisen kehityksensä ja pyrkimyksensä. Kertomus rakentuu henkilökohtaisten anekdoottien ja historiallisen asiayhteyden yhdistelmänä, kun Rizal kertoo syntymästään Kalambassa, varhaisista kouluvuosistaan, perhedynamiikasta ja hänen luonnettaan muovanneista merkittävistä hetkistä. Hän pohtii perheensä kohtaamia vääryyksiä, erityisesti äitinsä perusteetonta vangitsemista ja Espanjan vallan aikaista sortavaa ympäristöä. Kirja tuo esiin hänen kirjalliset pyrkimyksensä ja koulutuksellisen taipaleensa sekä paljastaa Rizalin syvän isänmaallisuuden ja hänen visionsa Filippiineistä. Hänen muistiin kirjaamansa ajatukset työstä, etiikasta ja kansallisesta identiteetistä kantavat läpi teoksen, mikä tekee siitä paitsi hänen elämänsä kronikan myös syvällisen kommentaarin filippiiniläisestä kokemuksesta historian ratkaisevana käännekohtana.