Oscar Méténierin ”Barbe-bleue” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Tarina keskittyy useisiin henkilöihin, kuten vicomte de Charaintruhun ja syrjään vetäytyneeseen paroni Pottemainiin, jolla on salaperäinen menneisyys ja jonka huhutaan olevan seudulla pelottava hahmo. Kertomus vihjaa mustasukkaisuuden, halun ja ihmissuhteiden monimutkaisuuden teemoihin maaseudun sosiaalisessa dynamiikassa ja keskittyy erityisesti instituutin Pauline Marzet’n kaltaisten naisten ympärille kietoutuviin kohtaamisiin ja juonitteluihin. Romaanin alussa luodaan näyttämö keskustelulla herra ja rouva de Guermantonin sekä vicomte de Charaintrun välillä heidän keskustellessaan tulevasta vierailusta paronin luona tämän syrjäisellä Bois-Peillotin tilalla. Paronia ympäröi juonittelun tuntu: hänen kuvataan vetäytyneen seurapiireistä vaimonsa kuoleman jälkeen, mikä vastaa huhuja hänen melankolisesta ja pelätystä olemuksestaan. Charaintrun valmistautuessa vierailuun keskustelu paljastaa vihjeitä rouva de Guermantonin mustasukkaisuudesta nuorta ja eloisaa Paulinea kohtaan, mikä antaa ymmärtää, että juoni saattaa pureutua romanttisiin sotkuihin ja salaisuuksiin, jotka kietovat näiden henkilöiden elämät syvällisellä tavalla yhteen.