Leonard Bloomfieldin teos ”Tagalog-tekstejä kieliopillisine analyyseineen” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu tieteellinen julkaisu. Teos on tagalogin kielen kielitieteellinen tutkimus, jossa esitetään erilaisia tekstejä sekä niiden foneettiset transkriptiot ja kieliopilliset analyysit, joiden tarkoituksena on syventää kielen ymmärtämistä. Se keskittyy tagalogin ääntämisen, syntaksin ja morfologian hienouksiin ja tarjoaa näkökulman tämän Filippiinien murteen erityisiin kielellisiin piirteisiin. Julkaisun alussa esitellään tekstin tarkoitus ja selitetään, että tekijä on ryhtynyt analysoimaan puhuttua tagalogia herra Alfredo Viola Santiagon kertomusten pohjalta. Tässä johdanto-osassa Bloomfield esittelee kielitieteellisiä havaintojaan, erityisesti Santiagon puheen painotuksen ainutlaatuisia piirteitä, mikä johtaa hänet tutkimaan ja dokumentoimaan erilaisia tagaloginkielisiä kertomuksia. Hän korostaa, että nämä tekstit on tarkoitettu ensisijaisesti kielitieteelliseen tutkimukseen eikä kulttuurisiksi artefakteiksi, mikä osoittaa kirjan akateemisen painopisteen olevan fonetiikassa ja kieliopissa kansanperinteen tai kirjallisen perinteen sijaan.