Bruno Lessingin teos ”Children of Men” on 1900-luvun alussa kirjoitettu romaani. Se syventyy vilkkaassa kaupungissa elävien siirtolaisten elämään ja keskittyy erityisesti Braunin ja Lizschenin kaltaisten henkilöiden kamppailuihin heidän navigoidessaan työn, terveyden ja rakkauden karuissa realiteeteissa hikipajan toimiessa taustana. Kertomus käsittelee todennäköisesti toivon ja epätoivon teemoja sekä niiden ihmisten lannistumatonta henkeä, jotka etsivät taiteen ja yhteyden kautta helpotusta taakkoihinsa. Kertomuksen alussa tutustumme Brauniin, meluisassa ompelimossa työskentelevään päättäväiseen työntekijään, joka kamppailee hauraan kumppaninsa Lizschenin uhkaavan menetyksen kanssa. Koneiden melu symboloi heidän elämänsä yksitoikkoisuutta ja tunne-elämän kamppailuja, joita he kohtaavat päivittäin. Kuullessaan lähistöllä järjestettävästä taidenäyttelystä Braun alkaa ajatella pakoa ja toivoa, sillä hän uskoo sen voivan tarjota Lizschenille hetken kauneutta ja iloa. Kun he kuitenkin kohtaavat näyttelyssä vastarintaa, heidän olemassaolonsa kovat realiteetit käyvät tuskallisen selviksi, ja hauraat onnenhetket jäävät lyhyiksi ja tragedian varjoon. Näin luodaan perusta kertomukselle, joka on täynnä koskettavia inhimillisiä kokemuksia ja heijastelee yhteiskunnallisia haasteita.