Giacomo Leopardin ”I Canti” on vuonna 1835 kirjoitettu runokokoelma. Italian runouden merkittävimpiin teoksiin lukeutuva kokoelma jäljittää Leopardin kehitystä Italian mennyttä suuruutta surevista isänmaallisista valitusrunoista syvälliseen filosofiseen pessimismiin. Neljänkymmenenyhden runon kautta Leopardi tutkii äärettömän avaruuden, menetetyn hyveen, kuolevaisuuden ja ihmiskunnan perustavanlaatuisen onnettomuuden teemoja. Hänen säkeensä muuttavat henkilökohtaisen kärsimyksen universaaleiksi olemassaoloa käsitteleviksi mietiskelyiksi, joissa muinaiset ihanteet törmäävät moderniin pettymykseen ja luonto näyttäytyy välinpitämättömänä ihmisen kaipuulle.
Wikipedian sivu tästä kirjasta: en.wikipedia.org/wiki/Canti_(poetry_collection))