Anton Pavlovitš Tšehovin ”Veto” on 1800-luvun loppupuolella kirjoitettu novellikokoelma. Niminovelli käsittelee ihmisluonnon, moraalin ja elämän arvon syvällisiä teemoja varakkaan pankkiirin ja nuoren asianajajan rohkean vedon kautta. Kertomus pureutuu vedonlyöntiin osallistuvien henkilöiden kohtaamiin psykologisiin kamppailuihin ja keskittyy erityisesti siihen, miten pitkäaikainen veto vaikuttaa heidän molempien elämään. ”Vedon” alussa tapahtumat sijoittuvat pimeään syysiltaan, jolloin vanha pankkiiri muistelee viisitoista vuotta aiemmin järjestämiään juhlia. Vieraiden keskustelu kääntyy kuolemanrangaistukseen, mikä synnyttää kiivaan väittelyn ja saa pankkiirin lyömään impulsiivisesti vetoa kahdesta miljoonasta ruplasta asianajajan viidentoista vuoden vankeuden vastineeksi. Kertomuksen edetessä seurataan asianajajan piinaavaa yksinäisyyden ja oppimisen kokemusta vankeuden aikana, kun taas pankkiiri kamppailee vetonsa seurausten kanssa. Lopulta esiin nousevat epätoivon, menetettyjen arvojen ja eksistentiaalisen pohdiskelun teemat. Tämä alkuosa kutsuu lukijan pohtimaan vapauden olemusta ja ihmisen olemassaoloa ympäröiviä moraalisia ongelmia.