Oliverio Girondon teos ”20 poemas para ser leídos en el tranvía” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu runokokoelma. Kirja edustaa kokeilevaa ja innovatiivista lähestymistapaa runolliseen ilmaisuun sekä vangitsee elävästi kaupunkimaisemien ja inhimillisten kokemusten vaikutelmia. Kokoelman temaattisena keskiönä on elämä kaupunkiympäristöissä, johon sekoittuu usein surrealismia, tunnetta ja tarkkasilmäistä havainnointia julkisen liikenteen, kuten raitiovaunujen, tiloissa kohdatuista jokapäiväisistä tapahtumista. Kokoelman runot tarjoavat rikkaan kuvien ja tunnelmien kudelman, joka heijastaa usein kaupunkielämän eloisuutta ja dynaamisuutta. Girondon säkeet kulkevat erilaisten paikkojen halki, muun muassa Buenos Airesin ja Sevillan kaltaisissa kaupungeissa, kuvaten elävästi näiden ympäristöjen näkymiä, ääniä ja aistimuksia. Lyhyiden mutta vaikuttavien havaintojen sarjassa hän vangitsee hetkiä arkisesta poikkeukselliseen ja tutkii rakkauden, halun sekä olemassaolon eksistentiaalisia vivahteita. Sävy vaihtelee leikkisästä pohdiskelevaan ja kutsuu lukijat uppoutumaan runoilijan omiin mielikuvituksellisiin ja aistillisiin kokemuksiin.
Wikipedia-sivu tästä kirjasta: es.wikipedia.org/wiki/Veinte_poemas_para_ser_le%C3%ADdos_en_el_tranv%C3%ADa Tekijän kuvittama.