Wilhelm Buschin teos ”Schein und Sein: Jälkikäteen julkaistut runot” on kokoelma 1800-luvun lopulla kirjoitettuja ja hänen kuolemansa jälkeen julkaistuja runoja. Kirja tuo esiin Buschin taidon yhdistää huumoria yhteiskunnalliseen kommentaariin ja pohtii usein ihmisluontoa, yhteiskunnan normeja sekä eksistentiaalisia kysymyksiä. Nopeasti muuttuvan Saksan taustaa vasten se tavoittaa sellaisen kulttuurin olemuksen, joka suunnistaa modernissa maailmassa säilyttäen samalla perinteiden tajun. ”Schein und Sein” -teoksen runot käsittelevät monenlaisia aiheita, kuten rakkautta, menetystä ja ihmisen käyttäytymisen erikoisuuksia. Terävällä älyllä ja tarkalla havainnointikyvyllä Busch tarkastelee elämän omituisuuksia käyttäen usein kepeää ironiaa ja satiiria. Hänen runojensa henkilöt joutuvat monenlaisiin tilanteisiin kodin auvosta filosofisiin pohdintoihin ja paljastavat halunsa sekä turhautumisensa. Kokoelma tarkastelee arkisia kokemuksia humoristisen mutta ajatuksia herättävän linssin läpi ja kutsuu lukijat pohtimaan olemassaolon syvempiä totuuksia samalla, kun he voivat nauttia siitä leikillisestä tyylistä, josta Busch tunnetaan.