Károly Eötvösin ”Kahden paholaisen linna ja muita kertomuksia” on historiallisten kertomusten kokoelma, joka on todennäköisesti kirjoitettu 1800-luvun lopulla. Kirja käsittelee konfliktin, petoksen ja Unkarin aateliston myrskyisinä aikoina kohtaamien vaikeuksien teemoja erityisesti kahden pahamaineisen rosvojohtajan näkökulmasta. Heitä kutsutaan valkoiseksi paholaiseksi ja mustaksi paholaiseksi. Tarinan alussa tutustumme historialliseen tilanteeseen Unkarin ruhtinas Rákócziin aikana sekä haasteisiin, joita hän kohtasi sekä sisäisen petollisuuden että ulkoisten uhkien, erityisesti keisarillisten joukkojen ja kapinallisten ryhmittymien, vuoksi. Kertomus kuvaa kahden pahamaineisen rosvojohtajan, Balyikan ja Vaszilin, nousua. He solmivat vaarallisen liiton tavoitellessaan valtaa ja pahamaineisuutta eri puolilla Unkaria. Heidän julmat tekonsa talonpoikia ja aatelistoa kohtaan luovat pelon, manipuloinnin ja menetyksen sävyttämän taustan, kun taas Patkós Danin hahmo esitellään hänen lähtiessään matkalle, joka on täynnä sankaruuden lupausta ja tällaisina vaarallisina aikoina suunnistamisen monimutkaisuutta.