Edgar Allan Poen teos ”Edgar Allan Poen runot” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettujen runojen kokoelma. Se kokoaa yhteen hänen ylistetyt lyyriset runonsa, varhaisemmat teoksensa sekä muutamia poetiikkaa käsitteleviä proosamuotoisia pohdintoja. Teemoina ovat rakkaus, menetys, kauneus, kuolema ja hypnoottinen sointi. Lukija voi odottaa tunnelmallisia balladeja ja elegioita, joissa puhujia vainoavat ihanteellistetut, usein menetetyt naiset sekä unenomaiset tai makaaberit näyt. Teos alkaa kustantajan aineistolla ja yksityiskohtaisella sisällysluettelolla, joita seuraa laaja johdanto. Siinä puolustetaan Poen luonnetta, hahmotellaan hänen vastoinkäymisten koettelemaa elämäänsä ja uraansa sekä selitetään hänen taiteellista työskentelyään — hänen painotustaan melodialle, kertosäkeelle, lyhyydelle ja ei-didaktiselle ”runolliselle periaatteelle” — samalla kun ”Korppi”-runo arvioidaan uudelleen suhteessa hänen muihin lyyrisiin runoihinsa. Tämän jälkeen teoksessa julkaistaan uudelleen Poen vaatimaton, vuodelta 1845 peräisin oleva esipuhe sekä hänen omistuksensa Elizabeth Barrett Barrettille. Sitten kokoelma siirtyy hänen tunnusomaisiin runoihinsa — ”Korppi”, ”Kellot”, ”Ulalume”, ”Lenore”, ”Annabel Lee” ja muihin — joissa suru, kaipaus ja yliluonnollinen saavat muodon rikkaiden äänikuvioiden ja kertosäkeiden kautta. Seuraavaksi vuorossa ovat esimerkiksi ”Kaupunki meressä”, ”Valloittajamato” ja ”Kummitteleva palatsi”, jotka syventävät goottilaista tunnelmaa. Osio päättyy siirtymällä nuoruudessa kirjoitettuihin runoihin, joissa varhainen romanttinen kaipaus, klassiset kutsuhuudot ja öiset mielikuvat osoittavat jo hänen myöhemmän äänensä siemenet.