Delphine Menantin teos ”Bij de Parsi's van Bombay en Gudsjerat” on todennäköisesti 1900-luvun alussa kirjoitettu historiallinen kuvaus. Teos perehtyy Intiaan asettuneiden persialaisten zarathustralaisten jälkeläisten muodostaman parsi-yhteisön kulttuuriin, uskontoon ja sosiaaliseen dynamiikkaan. Se tarkastelee heidän rikasta perintöään, uskonnollisia käytäntöjään ja heidän ainutlaatuista rooliaan intialaisessa yhteiskunnassa, erityisesti Bombayssa ja Gudsjeratin alueella. Tekstin alussa esitellään parsit ja annetaan kattava katsaus heidän historiaansa, uskonnollisiin käsityksiinsä ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiinsa. Menant hahmottelee heidän alkuperäänsä jäljittäen sen 700-luvulla persialaisiin pakolaisiin ja käsittelee zarathustralaisten opetusten merkitystä sekä heidän elämäntapaansa, yhteisörakennettaan ja vuorovaikutustaan muiden Intian ryhmien kanssa. Kirjoittaja luo pohjan parsi-rituaalien ja sosiaalisten tapojen tarkastelulle sekä heidän merkittäville panoksilleen Intian kulttuuriseen kudokseen ja ilmoittaa samalla suunnitelmistaan vierailla parsi-uskoon liittyvillä keskeisillä historiallisilla paikoilla.