Federico De Roberton vuonna 1888 julkaistu ”Documenti Umani” on novellikokoelma. Teos pyrkii dokumentoimaan ihmisolentojen outoa psykologiaa Paul Bourget’n koulukunnan menetelmiä noudattaen. Kolmetoista novellia tutkii pinnanalaista todellisuutta ulkoisten vaikutelmien ja tunteiden takana, vaikka kriitikot panevatkin merkille niiden romanttisen leiman, huolellisesti hiotun proosan ja korostuneet dramaattiset elementit. Kokoelma edustaa De Roberton kehittyvää kypsyyttä kertojana ja paljastaa samalla hänen jatkuvan viehtymyksensä psykologiseen tutkimukseen ja teesivetoiseen kerrontaan.
Wikipedian sivu tästä kirjasta: it.wikipedia.org/wiki/Documenti_umani