Arturo Bianchin ”I ladri della pace” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Tarina sijoittuu Garibaldin epopean taustalle, Italian historian merkittävään vaiheeseen, jota leimaavat isänmaalliset teot ja nuoruuden ihanteet. Romaani keskittyy päähenkilöihin Alfredoon ja Violettaan, jotka yrittävät selviytyä rakkauden, mustasukkaisuuden ja yhteiskunnan odotusten myllerryksessä. Romaanin alussa esitellään Alfredo, vaikeuksissa oleva taidemaalari, joka rakastaa varakasta Violettaa, ja syvennytään hänen tunnetilaansa, jota leimaavat syvä mustasukkaisuus ja epävarmuus. Kertomus vihjaa rakkauden ja mustasukkaisuuden kaksijakoisuuteen ensisijaisina voimina, jotka häiritsevät ihmisen sisäistä rauhaa. Ensimmäisissä luvuissa näemme Alfredon ihastumisen Violettaan hänen kasvavan mustasukkaisuutensa rinnalla, mikä mutkistaa heidän suhdettaan. Bianchi kutoo koskettavasti mukaan yhteiskunnan paineiden ja romanttisten ihanteiden teemoja ja luo siten perustan rakkauden ja siihen liittyvien kamppailujen dramaattiselle tarkastelulle.