José Martínez Ruizin ”Antonio Azorín” on todennäköisesti 1900-luvun alussa kirjoitettu kaunokirjallinen teos. Kirja pohtii päähenkilö Antonio Azorínin elämää. Hän vaikuttaa elävän tavallista elämää, jossa ei tapahdu mitään poikkeuksellista. Teoksessa käsitellään pohdiskelun, elämän arkisten puolien sekä luontoon ja yhteiskuntaan liittyvien syvien yhteyksien teemoja. Kirjan alussa maalataan elävä kuvaus henkilöhahmon kotia ympäröivästä luonnonmaisemasta, ja ympäristöä kuvataan yksityiskohtaisesti: vuoria, laaksoja ja auringonvalossa kylpeviä jokia. Azorín kuvataan mietteliäänä hahmona, joka uppoutuu elämän yksinkertaisiin nautintoihin, kuten kasvien tarkkailuun ja maaseudun äänien kuuntelemiseen. Tämä rauhallinen rutiini asetetaan vastakkain taustalla kuultavan melankolian kanssa, mikä vihjaa pohdintoihin ja filosofisiin mietiskelyihin, jotka todennäköisesti tulevat luonnehtimaan kertomusta. Ollessaan vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa Azorínin ajatukset johtavat laajempiin pohdintoihin luonnosta, olemassaolosta ja ihmisen osasta.