John P. Jonesin ”India, sen elämä ja ajattelu” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu sosiokulttuurinen tutkielma. Teoksen tavoitteena on valaista intialaisen elämän ja kulttuurin monimuotoisuutta sekä niemimaalla rinnakkain vallitsevia erilaisia uskomusjärjestelmiä. Intiasta saamansa laajan kokemuksen pohjalta kirjoittaja tarkastelee länsimaalaisten ja Intian väestön välistä syvää kuilua ja ymmärtämättömyyttä pyrkien kuromaan tätä umpeen ymmärryksen ja yhteisen tiedon avulla. Kirjan alussa esitellään Intian levottomuuden teema ja haastetaan perinteinen käsitys maasta passiivisena ja liikkumattomana. Jones toteaa Intian käyvän läpi merkittävää heräämistä, jota vauhdittavat muun muassa länsimainen koulutus, poliittiset liikkeet ja historiallisten tapahtumien, kuten Japanin Venäjästä saaman voiton, vaikutus. Hän tuo esiin koulutettujen luokkien keskuudessa kytevän tyytymättömyyden, joka johtuu niiden alisteisesta asemasta Britannian vallan alla, ja tarkastelee tämän murroksen keskellä esiin nousevia rotujännitteitä ja ideologisia ristiriitoja. Tämän analyysin avulla hän luo perustan Intian senhetkisen yhteiskunnallisen ja poliittisen todellisuuden syvemmälle tarkastelulle ja esittää, että tämä levottomuus on sekä laajempien maailmanlaajuisten muutosten oire että sisäinen herääminen kohti itsemääräämisoikeutta.