Félix Nadarin teos ”À terre & en l'air...” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu muistelmateos, jossa hän pohtii ilmailun varhaista kehitystä. Teos keskittyy Nadarin kokemuksiin ja havaintoihin hänen astuessaan ilmapalloilun maailmaan, ja siinä henkilökohtaiset anekdootit kietoutuvat lentämistä käsitteleviin tieteellisiin pohdintoihin. Se valottaa ilmailun uranuurtajien kohtaamia haasteita ja heidän pyrkimyksiään sekä heidän tavoitettaan valloittaa taivaat. Muistelmateoksen alussa avautuu nostalginen näkökulma, jonka kautta Nadar muistelee lapsuuden viehätystään lentämiseen ja luontoon. Hän kertoo elävin sanoin muistoistaan, jolloin hän seurasi jännittäviä ilmapallojen nousuja, sekä nuoruudenaikaisista yhteiskunnan ilmailua koskevista näkemyksistä. Siirtyessään käsittelemään omia ilmailuun liittyviä pyrkimyksiään hän esittelee alan keskeisiä henkilöitä ja niitä haasteita, joita nämä kohtasivat tehdessään ihmisen lentämisestä todellisuutta. Nadarin varhaiset seikkailut ilmapalloilun parissa muodostavat taustan hänen laajemmille pyrkimyksilleen luoda käytännöllisiä, ohjattavia ilma-aluksia, ja kerronnassa yhdistyvät kauttaaltaan historia, huumori ja ihmettelyn tunne.