Alexander Van Millingenin teos ”Byzantine Churches in Constantinople: Their History and Architecture” on 1900-luvun alussa kirjoitettu historiallinen katsaus. Kirjassa tarkastellaan Konstantinopolin bysanttilaisten kirkkojen arkkitehtonista kehitystä ja historiallista merkitystä sekä korostetaan niiden taiteellista ja uskonnollista merkitystä kaupungin rikkaan kulttuuriperinnön yhteydessä. Teos on todennäköisesti suunnattu sekä tutkijoille että aiheesta kiinnostuneille lukijoille, ja sen tavoitteena on valottaa, miten nämä kirkot heijastavat aikansa teologisia ja taiteellisia kehityskulkuja. Teoksen alussa lukijalle esitellään tutkimuksen tausta ja lähtökohdat. Van Millingen korostaa, ettei Bysantin Konstantinopoli ollut ainoastaan poliittinen tukikohta, vaan myös elinvoimaisen uskonnollisen yhteisön keskus, jolla oli merkittävä rooli kristillisen ajattelun ja käytäntöjen muotoutumisessa. Hän käsittelee monien kirkkojen traagista kohtaloa, jonka taustalla olivat luonnonkatastrofit, laiminlyönti ja ajan myötä tapahtuneet muutokset, ja painottaa, että nykyään on säilynyt vain muutamia. Kirjoittaja ilmaisee sekä menetyksen tunteen kerran vallinneen loiston vuoksi että omistautumisensa säilyneiden rakennusten perusteelliseen tarkasteluun toivoen voivansa tuoda esiin niiden arkkitehtuurin hienosyiset yksityiskohdat ja niiden kätkemän historian.