Robespierren teos ”Discours par Maximilien Robespierre — 17. huhtikuuta 1792–27. heinäkuuta 1794” on 1700-luvun lopulla laadittu historiallinen kuvaus. Tämä kokoelma sisältää sarjan Ranskan vallankumouksen merkittävän hahmon Robespierren pitämiä puheita, joissa hän käsittelee aikansa huomattavia poliittisia tapahtumia ja kiistoja. Teos tarjoaa näkökulman Robespierren vakaumukseen, vapauden puolesta käytyihin kamppailuihin sekä vallankumouksellisten ja vastavallankumouksellisten välisiin konflikteihin. Tekstin alussa kuvataan Robespierren kiihkeä vastaus poliittisille vastustajilleen: hän vakuuttaa, että hänen ensisijainen huolenaiheensa on yleinen etu eikä henkilökohtainen kunnianhimo. Hän torjuu Brissot’n ja Guadet’n kaltaisten vastustajien syytökset, puolustaa toimintaansa vallankumouksen kontekstissa ja käsittelee uuden tasavallan kohtaamia haasteita. Robespierre korostaa rohkeuden ja totuuden merkitystä vapauden saavuttamisessa sekä ranskalaisen yhteiskunnan sortavien rakenteiden arvostelemisessa. Hänen sitoutumisensa oikeudenmukaisuuden periaatteisiin ja ihmisen oikeuksiin korostuu hänen navigoidessaan aikakautta määrittäneessä kiistanalaisessa poliittisessa ympäristössä. Tämä alkujakso luo pohjan intohimoiselle puhetaidolle ja moraaliselle kiihkolle, jotka leimaavat Robespierren puheita kokoelman läpi.