Mark Twainin teos ”Mark Twainin puheet” on 1800-luvun loppupuolella laadittujen puheiden kokoelma. Kokoelma sisältää erilaisia puheita, jotka valottavat Twainin näkemyksiä yhteiskunnasta, politiikasta ja kulttuurista sekä tuovat esiin hänen terävän älynsä ja huumorinsa, kun hän käsittelee aiheita koulutuksesta ja hallinnosta henkilökohtaisiin anekdootteihin ja havaintoihin ihmisten käyttäytymisestä. Teoksen alussa on W. D. Howellsin laatima johdanto, jossa hän pohtii Twainin ainutlaatuista puhetyyliä ja korostaa hänen sanojensa tehokkuutta ääneen lausuttuina verrattuna kirjalliseen muotoon. Twainin lahjakkuutta sekä kirjailijana että esiintyjänä korostetaan, ja erityistä huomiota kiinnitetään hänen kykyynsä vangita ja sitouttaa yleisö. Tämän jälkeen lukijalle esitellään humoristinen ja mukaansatempaava anekdootti Twainin omasta elämästä. Se havainnollistaa hänen kokemuksiaan huomattavista kirjallisuuden hahmoista ja luo sävyn, jossa huumori yhdistyy pohdiskelevaan kommentaariin. Johdanto auttaa sijoittamaan Twainin puheet hänen laajemman kirjallisen perintönsä yhteyteen ja tuo esiin hänen äänensä viehätyksen ja lähestyttävyyden.