Helen Rowlandin romaani ”Leski [miehestä puhumattakaan]” on kirjoitettu 1900-luvun alkupuolella. Tämä mukaansatempaava ja humoristinen kertomus tarkastelee rakkauden ja avioliiton monimutkaisuutta sekä miesten ja naisten erilaisia odotuksia, ja siinä nähdään usein vilkasta sanailua päähenkilöiden, sanavalmiin lesken ja epäileväisen poikamiehen, välillä. Heidän keskustelunsa käsittelevät yhteiskunnallisia normeja, ihmissuhteiden dynamiikkaa ja romanttisille kumppaneille asetettuja usein paradoksaalisia vaatimuksia. Romaanin alussa lesken ja poikamiehen välillä käydään eloisa vuoropuhelu, jossa he keskustelevat ihannevaimon käsitteestä ja naisten olemuksesta. Leski alkaa leikkisästi haastaa poikamiehen kyynistä suhtautumista ihmissuhteisiin, vertaa naisia autoihin ja pohtii vaimolta odotettavia hyveitä. Heidän sananvaihtonsa on täynnä nokkeluutta ja sarkasmia: poikamies esittää naisista sekä kehuja että kritiikkiä, kun taas leski vastaa omilla näkemyksillään avioliitosta ja korostaa niitä epärealistisia odotuksia, joita yhteiskunta kohdistaa molempiin sukupuoliin. Tämä nokkela sanailu luo perustan rakkauden ja kumppanuuden syvemmälle tarkastelulle tarinan edetessä.