J. L. Heibergin ”Udvalgte Digtninger” on 1800-luvun lopulla kirjoitetun valikoidun runouden kokoelma. Teos sisältää erilaisia runomuotoja ja -aiheita keskittyen ensisijaisesti ihmisyyden, hengellisyyden ja eksistentiaalisten kysymysten pohdintaan lyyrisen ilmaisun keinoin. Kokoelman alussa esitetään dramaattinen vuoropuhelu apokalyptisessa komediassa nimeltä ”En Sjæl efter Døden” (Sielu kuoleman jälkeen). Tässä ensimmäisessä näytöksessä edesmenneen miehen henki keskustelee Pyhän Pietarin kanssa koomiseen sävyyn ilmaisten hämmennyksensä ja epäuskonsa oman kuolemansa ja tuonpuoleisen luonteen suhteen. Henki perustelee kelpoisuuttaan taivaaseen maanpäällisellä käytöksellään, kun taas Pyhä Pietari haastaa hänet pohtimaan tekojaan ja uskomuksiaan ja kehottaa häntä lopulta lähtemään pyhiinvaellukselle seuraamaan Kristuksen elämän vaiheita. Vuoropuhelu on täynnä huumoria ja filosofiaa, ja siinä käsitellään moraalia, lunastusta ja hengellisen palkinnon odotuksia, mikä luo syvällisen mutta viihdyttävän sävyn koko runokokoelmalle.