Andreas Latzkon teos ”Menschen im Krieg” on kuuden vuonna 1917 ensimmäisen maailmansodan aikana kirjoitetun pienoisromaanin kokoelma. Kirjoittaessaan teosta Latzko toipui vakavasta traumasta vietettyään kahdeksan kuukautta sotilassairaalassa, ja toisiinsa liittyvien kertomusten kautta hän kuvaa elämää ja kuolemaa Isonzon rintamalla. Kirjasta tuli heti kansainvälinen menestys, se käännettiin yli viidelletoista kielelle, mutta se kiellettiin nopeasti kaikissa sotaa käyvissä maissa. Itävalta-Unkarin armeija alensi kirjailijan arvoastetta tämän voimakkaan sodanvastaisen teoksen vuoksi.
Wikipedian sivu tästä kirjasta: de.wikipedia.org/wiki/Menschen_im_Krieg