John Ruskinin ”The Seven Lamps of Architecture” on toukokuussa 1849 julkaistu laaja essee. Ruskin esittelee seitsemän hyvän arkkitehtuurin määrittelevää periaatetta ja väittää, että renessanssin jälkeinen tekninen kehitys oli heikentänyt arkkitehtuurin hengellistä elinvoimaa. Hän puolustaa keskiaikaista goottilaista arkkitehtuuria aidoimpana muotona ja kannattaa rehellistä käsityötaitoa, luonnollista ornamentiikkaa ja käsin rakentamista teollisten menetelmien sijaan. Teos auttoi kiteyttämään goottilaisen herätysliikkeen ihanteet ja menestyi suuren yleisön keskuudessa, minkä jälkeen se laajeni hänen kolmiosaiseksi teoksekseen ”The Stones of Venice”.
Wikipedian sivu tästä kirjasta: en.wikipedia.org/wiki/The_Seven_Lamps_of_Architecture