Jun’ichiro Tanizakin ”羹” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu romaani. Tarina keskittyy nuorten henkilöiden elämään, erityisesti keskushahmo 宗一 (Soichi)en ja hänen romanttiseen suhteeseensa 美代子 (Miyoko)on. Kertomus käsittelee rakkautta, yhteiskunnan odotuksia ja henkilökohtaisia vaikeuksia, joita henkilöt kohtaavat navigoidessaan ihmissuhteissaan ja yhteiskunnan normien keskellä. Romaanin alussa lukija tutustuu 宗一 (Soichi)en, joka matkustaa junalla 沼津 (Numazu)sta 東京 (Tokyo)on täynnä tunteita ja odotusta, kun hän odottaa 美代子 (Miyoko)n saapumista. Kohtaus kuvaa elävästi junan tunnelmaa, eri henkilöiden välistä vuorovaikutusta sekä Soichin sisäisiä ajatuksia hänen aiemmasta sairaudestaan ja tunteistaan Miyokoa kohtaan. Kuvitellessaan heidän jälleennäkemistään ja pohtiessaan orastavaa romanssiaan hänen innostuksensa on käsin kosketeltavaa heidän välillään vallitsevasta sosiaalisesta monimutkaisuudesta ja perhedynamiikasta huolimatta. Alku luo pohjan rakkauden, identiteetin ja yhteiskunnallisten vaikutusten monipuoliselle tarkastelulle, kun suhde kehittyy heidän henkilökohtaisten taustojensa keskellä.