Ada Negrin ”Esilio” on 1900-luvun alussa kirjoitettu runokokoelma. Teos käsittelee yksinäisyyden, kaipauksen ja eksistentiaalisen pohdiskelun teemoja, joita ilmaistaan usein elävien ja tunteikkaiden mielikuvien kautta. Runot syventyvät inhimilliseen kokemukseen ja keskittyvät eristyneisyyden tunteisiin, identiteetin etsimiseen sekä olemassaolon haasteisiin. Kokoelman aloitus luo alakuloisen tunnelman, kun ensimmäinen runo tuo heti esiin loukkuun joutumisen ja kaipauksen tunteen. Se kuvaa ”Sorella Annaksi” kutsuttua naista, joka on vangittuna ja huutaa epätoivoisesti toivoen pelastajaa, joka ei ehkä koskaan saavu. Säkeistöihin vangittu paljas tunne herättää voimakkaan kaipauksen ja epätoivon, kun henkilöhahmo odottaa tuntien ajan ja hiljaisuuden vangitsevan hänet. Luomalla tämän kaipauksen ja psyykkisen kamppailun ilmapiirin teoksen alku vihjaa niihin monenlaisiin elämää ja olemassaoloa koskeviin pohdintoihin, joita kokoelman mittaan tullaan kehittelemään.